Media-alalla ja journalismin piirissä sosiaalinen media on elinehto. Some on niin tärkeä, että se on vaikuttanut jopa itse alaan ja tapaan, jolla journalismia tehdään. Somen ja internetin vuoksi tiedon välitys on nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin, ja siksi toimittajien on seurattava sosiaalista mediaa herkeämättä ja tarkkailtava, kuka jakaa mitäkin tietoa ensin. Tässä korostuu kuitenkin myös faktantarkistuksen ja tietojen vahvistamisen merkitys. Väärä informaatio leviää oikean tiedon tavoin nopeasti, mutta toisaalta myös virheellisten tietojen nopea oikaisu ja päivitys on mahdollista.

 

Kun itse olin viimeksi harjoittelussa isossa uutistoimituksessa tänä kesänä, tutkin erästä laajaa otsikoissa ollutta rikosjuttua. Sain ohjeistukseksi tutkia netin keskustelupalstojen lisäksi kaikkia mahdollisia somekanavia, kuten Facebookia, Instagramia ja Jodelia. Aina kun sain käsiini uutta informaatiota, jatkoin asioiden selvittämistä ja pyrin saamaan tiedoille vahvistusta. Joskus tämä onnistui, joskus ei. Somessa liikkuu paljon vahvistamatonta kuulopuhetta. Tämä toimintamalli kuitenkin kertoo mielestäni hyvin siitä, millainen valta somella on myös uutistyön tekemisessä.

 

Huono puoli somessa on se, että toimittaja itsekin voi helposti langeta sen ansoihin esimerkiksi laittamalla juttuihin vahvistamatonta tietoa tai osallistumalla vastuuttomasti keskusteluihin somessa. Lisäksi toimittaja tai mediatalo saattaa lähteä siihen, että klikkijournalismia tehdään uutisoinnin laadun kustannuksella. On oltava tarkkana, että toiminta on Journalistin ohjeiden mukaista. 

 

Tämän lisäksi some on myös tärkeä väylä medioille ja toimittajille brändätä itseään. Media-alalla yritysten kilpailu on kovaa, ja onnistunut somen hallinta ratkaisee osaltaan sitä, minkä medioiden uutisiin tai tiedotteisiin ihmiset tarttuvat. Klikkiotsikoinnin aikakaudella on tärkeää, mikä media tuo herkulliset otsikkonsa kännykän selaajan ulottuviin taitavimmin. Lisäksi myös visuaalisuus esimerkiksi Instagramissa on myös uutismedioille nykypäivänä tärkeää, samoin kuin esimerkiksi toimittajien työarjen kuvaaminen.

Suomen Taitoluisteluliitolla on selkät sosiaalisen median pelisäännöt, jotka löytyvät verkosta. Säännöt ovat selkeät ja ne on listattu helppolukuisesti kahdelle sivulle. 

 

Katsoin pelisääntöjä ja aloin miettiä sen tärkeintä viestiä. Kun kävin säännöt läpi, mieleeni tuli intuitiivisesti yksi sana: käytöstavat. Käytöstavat ja niiden merkitys liittyy jollakin tavalla lähes jokaisen kohtaan pelisäännöissä. Esimerkiksi toisten kunnioittaminen, muiden kommenttien arvostaminen, kiittäminen, anteeksi pyytäminen ja toisten suosimisen välttäminen ovat liitolle tärkeitä asioita. 

 

Tietyllä tapaa pelisäännöt muistuttavat koulun järjestyssääntöjä. Hieman toisenlaisessa asussa ohjelista sopisi oivasti luokkahuoneen taululle. Samat säännöt olisivat hyödyllistä muistaa minkä tahansa työyhteisön toiminnassa. Siellä missä on avoimuutta ja nopeaa tiedonvälitystä, tarvitaan käytöstapoja. Ne ovat valitettavan usein hukassa. 

 

Jokaisen organisaation vastuulla on huolehtia, että asiallinen ja tehokas toiminta sosiaalisessa mediassa toteutuu. Suomen Taitoluisteluliitolla on oma markkinointi- ja viestintäpäällikkö, joka huolehtii viestintään liittyvistä asioista. Vastaavanlainen henkilö on myös monessa muussakin työyhteisössä, ja henkilöitä voi olla useitakin. 

 

Mielestäni liiton sosiaalisen median pelisäännöt sopivat hyvin tuonkaltaisen organisaation toimintaan, tietysti eri pointtien esille nostamisen tärkeys riippuu toki organisaatiostakin. Yleisohjenuorana nuo säännöt ovat mielestäni mainiot, koska nykypäivänä jos koska hyvät tavat olisi syytä nostaa kunniaan, etenkin verkossa. 

Journalistina itsestäni on tallella verkossa jonkin verran tietoja. Jos olen tehnyt artikkelin, luonnollisesti nimeni on näkyvillä kirjoittajatiedoissa. Koen, että toimittajana minun on altistuttava tämänkaltaiselle julkisuudelle. 

 

Olen myös pop-yhtyeen keulahahmo, joten sen myötä itsestäni on vielä enemmän dataa julkisuudessa. Olen töideni ja harrastusteni puolesta kuitenkin sitoutunut olemaan esillä, eikä se haittaa minua. Tiedostan kuitenkin sen, että on ihmisiä, jotka eivät halua itsestään mitään tietoja näkyville mihinkään.

 

Minusta on tietoa esimerkiksi MTV:n, Santanderin sekä SuomiViihde-lehden sivuilla laulajan ominaisuudessa. Mitään varsinaisia henkilötietoja ei ole nähtävillä.

 

Koska henkilötietoja ei ole nähtävillä, en voi moittia niiden oikeellisuutta. Muutenkaan en ole joutunut verkossa minkäänlaisten oikeusmurhien uhriksi. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että kaikki eivät ole niin onnellisessa asemassa. 

 

Jos valittamista kuitenkin löytyisi omien tietojeni kohdalla, olisin ensisijaisesti yhteydessä tietoja julkaisseisiin tahoihin. Mikäli siinä ilmenisi ongelmia ja olisin esimerkiksi jollakin tapaa häiriköinnin kohde, voisin hakea vertaistukea sosiaalisesta mediasta tai olla yhteydessä viranomaisiin tai tietosuoja-asiantuntijoihin. Perustellusti voisin vaatia tietojen poistamista, mutta valitettavasti ei ole takeita siitä, että jotakin netissä jo kertaalleen julkaistua pystyisi kokonaan hävittämään. 

 

Olen paljon miettinyt sitä, kuinka paljon esimerkiksi suuryritykset, niiden edustajat, poliitikot sekä julkisuuden henkilöt kärsivät puutteellisesta tiedosta sosiaalisessa mediassa. Luin juuri tänään artikkelin, jossa Eppu Normaalin laulaja Martti Syrjä pohti Facebookin käyttöä. Artikkelissa todettiin, että some on hyvä tiedotuskanava, mutta henkilökohtaisia asioita (esim. sukkien tai vessapaperin väri) ei tarvitse avata julkisuuteen.

 

Juttu on kaksipiippuinen. Toisaalta moni pitää varmasti kunnioitettavana sitä, että someen ei laiteta itsestään mitään kovin tarkkoja tietoja, mutta toisaalta henkilökohtaistenkin asioiden avaamisella pääsisi varmaan lähemmäksi fanikuntaa. Jos artisti ei olisi nykypäivänä halukas jakamaan tärkeitä tietoja (esim. yhteystiedot haastattelupyyntöjä varten), voisivat seuraukset olla hankalia uran kannalta. 

 

Nykyaikana visuaalisuus on erittäin tärkeää. Käytettävissä olevat työkalut, kuten esimerkiksi Photoshop, tekevät kuvien käsittelemisestä erittäin helppoa. Monen mielestä tämänkaltaisia työkaluja käytetään liikaa. Muistan esimerkiksi, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistön virallinen muotokuva herätti kohun. Ihmiset kommentoivat, että kuva näyttää selkeästi muokatulta. Herää kysymys, pitääkö arvovaltaisten henkilöiden näyttää aina täydelliseltä vai eikö inhimillisyyttä sallita?

 

On luonnollista, että työkaluja käytetään, koska ne ovat helposti saatavilla ja sitä mukaa standardit nousevat. Sosiaalisen median tietojen ja kuvankäsittelyn kohdalla oleellista onkin mielestäni asianosaisen henkilön oma tahto. Jos laittaisin itseni julkisuuden henkilön saappaisiin, haluaisin, että minulla olisi viimeinen sana esillä olevan materiaalin suhteen. 

Päätin osallistua verkossa muutamaan tietosuoja-aiheiseen keskusteluun. Haaste oli kiinnostava, koska en ole useinkaan itse harrastanut nettikirjoittelua. Oman näkemykseni mukaan nettikirjoittelu tuo usein esille ihmisistä ikäviä puolia esille, etenkin jos ollaan anonyymisti liikkeellä. 

 

Viime vuoden toukokuussa voimaan astunut EU:n GDPR-asetus herätti kovasti keskustelua. Asetus  velvoittaa käsittelemään ihmisten tietoja lainsäädännön edellyttämien vaatimusten mukaan.

 

Toimittajana sosiaalinen media on erittäin tärkeä osa työnkuvaani, joten ryhdyin näin jälkijunassa itsekin tutkimaan asiasta virinnyttä keskustelua. Otin osaa anonyymisti Suomi 24 -palstalla keskusteluun, jossa aihe kirvoitti hyvinkin monipuolista pohdintaa. Yllätyksekseni keskustelu oli asiallista ja faktapitoista.

 

Itse kommentoin asiaa palstalla näin: 

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15183522/eun-tietosuoja-asetus#comment-97993665

 

Kommentissani tuon esille henkilökohtaista suhdettani tietosuojaan liittyviin asioihin. Koin parhaaksi lähestyä asiaa sitä kautta, sillä se tuo konkretiaa keskusteluun. Huomasin, että keskustelu oli niin faktapitoista, että konkretiaa oli hyvä saada mukaan. Muutamat muutkin olivat lähestyneet asiaa samalla tavalla. 

 

Vauva.fi on keskustelupalsta, joka herättää voimakkaasti tunteita puolesta ja vastaan. Itse päätin ottaa haasteekseni liittyä foorumille ja ottaa kontaa tietosuojakeskusteluun. Kommentoin asiaa nakke nakuttaja -nimimerkillä täällä:

 

https://www.vauva.fi/keskustelu/3372030/facebookin-tietosuoja

 

Suomi 24 -foorumin keskustelusta poiketen keskustelijat eivät argumentoineet faktoilla vaan ennemminkin ”mutu-pohjalta”. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa kaikkitietävältä tärkeilijältä, joten kommentoin asiallisesti tuomalla esille yhden mielestäni relevantin pointin. 

 

Huomaan, että avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat seikat kiinnostavat ihmisiä selkeästi, jopa itseäni enemmän. Sen huomaa molemmista keskustelupalstoista. Ihmiset ovat huolissaan omasta oikeusturvastaan jopa siihen pisteeseen asti, että tietynlaisen hysterian vaara on olemassa. Kuten vauva-foorumin keskustelusta huomaa, pelko on myös oiva kasvualusta disinformaation leviämiselle. 

 

Henkilökohtaisten tietojen jakaminen on asia, joka voi monessakin tapauksessa olla hyödyllistä työyhteisölle, mutta tällöin pelisääntöjen pitäisi olla selvät kaikille osapuolille. Asioiden pimittäminen on toimintamalli, joka on moraalisesti kyseenalaista ja saattaa aiheuttaa ikäviä jälkiseuraamuksia. 

 

Nykyään esimerkiksi yritykset haluavat olla läpinäkyviä ja avaavat aineistoja ihmisten nähtäville. On selvää, että osaltaan tämä myäs ennaltaehkäisee skandaaleja, mikä on hyvä asia. On kuitenkin oleellista, mitä tietoja julkistetaan, millä tavalla ja kenen suostumuksella. 

 

Tietovuodot ovat kuitenkin huolestuttava asia toteutuessaan. Jos esimerkiksi ihmisten terveystietoja pääsee julki, kukaan ei hyödy siitä. Sama koskee myös esimerkiksi valtionsalaisuuksia ja rikosasioita. Siksi avoimuudessakin on olemassa isot riskinsä, joita voidaan ehköistä esimerkiksi työllistämällä oikeanlaisia ihmisiä. 

 

Kaiken tämän vuoksi koen sen hyvänä asiana, että tietosuojaan liittyvistä asioista keskustellaan. Kuitenkin faktantarkistus ja vahvistetun tiedon levittäminen olisi oleellista. Mutu-argumentointi ei kanna pitkälle etenkään silloin, kun on näin herkästä asiasta kyse. 

 

Edellisen kirjoituksen jatkoksi aloin tutkailla erilaisten organisaatioiden ja yritysten verkkoviestintää. Omaan somettamiseeni suhteutettuna tein kiintoisia havaintoja. Valitsin kolme organisaatiota, joiden sosiaalista mediaa analysoin seuraavaksi tarkemmin.

Organisaatio 1

Organisaatio 1 on näkyvästi esillä Facebookissa ja Instagramissa. Näiden lisäksi se hyödyntää YouTubea, LinkedIniä sekä Twitteriä. Organisaatio on keskeinen viestinnällinen osaaja Turussa, joten näiden kanavien vahva hallinta on omiaan tuomaan esille sen ammattitaitoa ja osaamista.

Organisaation strategiaan kuuluu olennaisena osana se, että se värvää työntekijöikseen nuoria ja intohimoisia viestinnän osaajia, joilla on näkemystä nykyaikaisesta sometuottamisesta.

 

Organisaatio 2

Organisaatio 2 tuottaa pääsääntöisesti monimediasisältöä omilla verkkosivuillaan, mutta näiden lisäksi se on aktiivinen Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Kyseessä on media, joka on osa laajempaa organisaatioverkostoa. Organisaatio käyttää sosiaalista mediaa ns. sosiaaliseen kuratointiin: somekanavien avulla johdatellaan ihmisiä median omalle verkkosivuille lukemaan eri aiheista lisää.

Eräänlainen klikkiotsikoinnin kulttuuri on läsnä myös tämän median somekäyttäytymisessä: päivitykset on suunniteltu niin, että lukijan mielenkiinto uutista kohtaan heräisi helposti.

 

Organisaatio 3

Organisaatio 3 poikkeaa edellisistä siten, että se palvelee valtiollisia intressejä ja on selkeästi sitoutunut tiettyihin arvoihin ja aatemaailmaan. Organisaation 2 tavoin organisaatiossa 3 tuotetaan monimediasisältöä Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin sekä harjoitetaan sosiaalista kuratointia. Näiden lisäksi organisaatio tuottaa eksklusiivista sisältöä YouTubeen ja Snapchatiin. 

Organisaation someviestintä ei rajoitu kuitenkaan pelkästään kuratointiin, vaan osa materiaalista on tarkoitettu julkaistavaksi somessa ns. itsenäisinä tarinakokonaisuuksina.